Hoh hoijaa, yhden koiran kun saa aika hyvään iskuun niin sitten on toinen potilaana... Lauantaina illansuussa huutelin koiria ulos avoimelta takaovelta. Sisältä kuului kun Laku lähti tapansa mukaan juoksemaan miljoonaa, sitten kuului rymähdys ja kiljaisu ja Laku tuli ulos hitaasti raahustaen. Se oli koko illan tosi tuskaisen oloinen, yritin tutkailla vähän mihin sattuu mutta mitään selkeää kipupistettä en löytänyt. Vasenta takajalkaansa Laku ei antanut kunnolla nostaa ylös joten epäilin siellä olevan jotain.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö jäi aika lyhyeksi, Laku nukkui (tai lähinnä valvoi) olohuoneen lattialla ja vähän väliä sieltä kuului vinkumista. Päätin sitten mennä sen seuraksi olohuoneen sohvalle. Laku tuntui vähän rauhoittuvan kun sen ei tarvinnut olla yksin, mutta kipuja sillä oli selvästi. Ehkä me semmoinen pari tuntia nukuttiin siinä yhdessä, pieninä pätkinä.

Koska Laku edelleen vingahteli välillä tänä aamunakin, niin soitin eläinlääkäriin heti kun se aukesi ja sain ajan illaksi. Lääkäri kokeili ja tunnusteli ja totesi saman minkä minäkin, että vasenta takajalkaa Laku ei oikein anna käsitellä. Varmuuden vuoksi Laku nukutettiin ja otettin röntgenkuvat selästä, lonkista ja vasemmasta polvesta. Kuvissa ei näkynyt mitään hälyyttävää, selkä näytti hyvältä, polvessa ei mitään huomautettavaa ja lonkat näyttivät yhtä hyvältä kuin kolme vuotta aiemmin kun viimeksi kuvattiin :) Nähtävästi se vasen jalka on venähtänyt kun Laku on mennyt nurin. Nyt sitten edessä kymmenen päivää lepoa ja rauhaa ja Rimadyliä. Onneksi ei mitään sen vakavampaa löytynyt, mutta vähän harmittaa kun se erkkari jää Lakulta väliin.