Torstaina tulee kaksi kuukautta Dinon operaatiosta. Toisaalta tuntuu että juurihan se oli, mutta pitkä matkahan tässä on kuljettu. Mietiskelin tuossa juuri sitä ensimmäistä yötä leikkauksen jälkeen. Se oli kyllä aika hirveätä... Dino oli leikkauksen jälkeen eläinlääkärillä käynyt pissalla, mutta kotona ei käynyt. Ei millään, vaikka käytiin etupihalla yrittämässä ties kuinka monta kertaa illan aikana. Jäätiin olohuoneen sohville nukkumaan, ettei Dinon tarvitse kipuisena maata yksinään ja jos hätä tulee, niin voin edes yrittää ehtiä pihalle sen kanssa.

Pari kertaa yönkin aikana käytiin pihalla, kun Dino vaikutti tosi levottomalta, mutta mitään se ei tehnyt edelleenkään. Kerran se sitten nousi suurella vaivalla kolmen jalkansa kanssa seisomaan ja konkkasi ulko-ovelle. Ajattelin että kokeillaan nyt vielä kerran ja taas mentiin ulos. No juu, pihalle päästyä Dino lähti paahtamaan eteenpäin niin kovaa kuin kolmella koivella pääsi pihasta ulos (hihnassa se oli tietysti) ja vähän matkan päässä tien sivussa oli sitten sopiva paikka käydä pissalla... Hätä oli siis ollut, mutta omaan pihaan ei voinut pissiä.

Sisälle mentyä Dino vinkui vähän aikaa kipuisena, annoin yhden särkylääkkeen ja sen jälkeen saatiin kaikki nukuttua edes jonkin aikaa. Se oli kyllä pitkä ja levoton yö, unet jäi aika vähiin kaikilta muilta paitsi Lakulta, joka veteli omassa nurkassaan sikeitä autuaan tietämättömänä kaikesta hässäkästä.

Tuota alkutilannetta kun ajattelee, niin hämmästyttävän nopeasti Dinon paraneminen on edennyt. Se käyttää päivä päivältä paremmin operoitua jalkaa, liikkuminen on koko ajan parempaa, jalka on oikeassa asennossa sekä seistessä että liikkeessä ja lihaksetkin ovat kuulemma alkaneet pikku hiljaa palautumaan. Keskiviikkona meillä on seuraava fysioterapeuttikäynti taas, se on ainakin omasta mielestä auttanut kun on asiantuntija joka sekä hieroo jumivat lihakset kuntoon että osaa teettää oikeanlaisia harjoituksia jalan kuntouttamiseksi. Joka kerta katsotaan aluksi Dinon liikkeet ja sitten sen mukaan tehdään harjotteita miltä näyttää.

Kotikonsteina ollaan jatkettu istu-seiso -harjoituksia päivittäin ja lenkeistä suurimman osan pyrin tekemään metsässä, vähintään kerran päivässä käydään metsälenkillä. Lenkkien pituus on nyt jo 25-30 minuuttia kerrallaan.