Nyt on vihdoin maa valkeana, saisi mun puolestani pysyäkin. Ja pojat ovat samaa mieltä, tänä aamuna niillä oli tosi kivaa kun käytiin metsässä kuljeksimassa ja lunta oli kymmenisen senttiä maassa.

Dinon kanssa käytiin keskiviikkona koirakoulussa, ohjelmassa oli seuraamisharjoittelua, kontaktiharjoituksia, maahanmenoa, luoksetuloa ja paikallaolon alkeita. Innokkaasti Dino jaksaa puuhata ja loistava kontakti tulee kuin itsestään. Luoksetuloa treenattiin niin, että kouluttaja piti koiran hihnasta kiinni ja omistaja leikitti koiraa lelun kanssa. Meillä oli Dinon oma narupallo mukana. Kun ilo oli ylimmillään, kirmasin koiraa nimeltä kutsuen hallin toiseen päähän ja kun pääsin sinne, annoin luoksetulokäskyn ja kouluttaja irroitti hihnasta. Kyllä löytyy pienestä bernistä vauhtia, kun pitää päästä mamman luokse! Ja sen lelun, tietysti ;) Sitten leikittiin yhdessä narupallolla vähän aikaa. Näissä nopeutta vaativissa on hieno asia, että Dinoa voi palkata lelulla. Laku kun ei pentunakaan innostunut leikkipalkasta juurikaan.

Laku on kasvattanut aivan mahtavan talviturkin ja muutenkin on muhkistunut aivan silmissä koko koira. Harmi kun ei nyt loppuvuonna ole kuin noita suuria näyttelyitä, Messariin en viitsi Lakun kanssa lähteä. Tammikuussa varmaan sitten mennään molempien poikien kanssa Turkuun, täytyy tuota isompaa komistustakin jonnekin viedä kun noin hyvältä näyttää. Tirpan kanssa meillä on ensimmäinen koitos parin viikon päästä Helsingissä, paniikki meinaa jo iskeä... Aika koipeliiniltahan tuo vielä näyttää, ja ihan kakaralta pentuturkkeineen. Kokeilin vähän mitata Dinoa tänään, säkäkorkeus oli 61 senttiä ja persus on pari senttiä korkeammalla. :D Ei se ainakaan alamittaiseksi varmaan jää, kun ikää on vain 5,5 kk tällä hetkellä. Nätisti ja sopusuhtaisesti se on kyllä tähän mennessä kasvanut, ja jalat ovat kauniit ja suorat. Vähän pitkät ne vaan on verrattuna kroppaan, joka ei ihan ole pysynyt kasvutahdissa mukana.