Eilen matkasin Sammattiin katsomaan Lakun ja Moonan pentuja. Ylpeä isukki oli myös kutsuttu, mutta kun ulkoilman lämpötila hipoi kolmeakymmentä ja aurinko räkitti pilvettömältä taivaalta, en raaskinut ottaa Lakua niin pitkälle automatkalle mukaan.

Pennut olivat aivan ihania (eikös ne aina?), reippaita, vahvoja ja oikein kivan näköisiä naskalihampaita. :) Pojista isoin on kuulemma varsinainen "mitään pelkäämättä pää edellä joka paikkaan" -tyyppi. Ai miten niin tulee isäänsä?  

Oli ilo nähdä ja kuulla miten mahtavasti pennuista huolehditaan. Ne ovat päässeet autoajelulle, tutustumaan järvenrantaan, saavat ulkoilla isossa tarhassa ja ruokinta ja muu hoito ovat taatusti kohdallaan.