Tuntuu olevan pelkkää sairaskertomusta meidän blogi tällä erää... Tänään käytiin TAAS Dinon kanssa eläinlääkärissä. Toissapäivänä se alkoi nilkuttaa etupäätään, juuri kun se takajalka alkaa olla hyvässä iskussa. Välillä se ontui toista etujalkaa ja sitten taas toista. Tänä aamuna se oli ihan veto pois ja valitti ääneen kipuaan, totesin etten katsele tuota enää ja onneksi saatiin aika lääkärille heti.

Molemmat etujalat kuvattiin olkanivelistä varpaisiin asti. Onneksi mitään hälyyttävää ei näkynyt, olat ja kyynärät olivat erittäin siistin näköiset, minkäänlaisia nivelrikon merkkejä ei ollut eikä irtopaloja, murtumia tai muuta missään kohtaa. Ranteiden kasvulinjoissa näkyi muutoksia, mutta ne ovat ohimeneviä ja paranevat levolla ja mitään pysyvää ongelmaa ei jää. Eli kasvukipuja on lapsella, johtuen nopeasta kasvusta. Rimadyliä ja lepoa, ja ruoan vaihto aikuismuonaan samantien, siinä lääkärin ohjeet. Taas pääsi helpotuksen huokaus kun katseli niitä röntgenkuvia, ja on helpompi hengittää odotellessa virallisia lonkka- ja kyynärkuvauksia sitten joskus vuoden iän jälkeen. Ei pitäisi tulla ainakaan mitään suunnattomia yllätyksiä niissä, kun nivelet tässä kohtaa näyttävät ainakin oikein hyviltä.

Dinon sairasloman aikana ollaan harjoiteltu naksuttimen kanssa temppuja, molemmat pojat ovat osallistuneet innolla. Laku on jo pitkälti oppinut ottamaan sukan mun jalastani, Dinolla on vielä vähän vaiheessa. Täytyy miettiä mitä kivaa seuraavaksi opettaa Lakulle. Ehkä laittamaan auki jääneen laatikon kiinni?