Kummastako päästä sitä aloittaisi... No, jos vaikka ensin niitä hyviä uutisia.

Eilen tuli Christianilta odotettu ja toivottu viesti: Opera-neito oli käynyt ultrassa ja siellä näkyi ainakin kolme pentua!!! Ai että mä olen niin onnellinen, ja tiedän että moni muukin odottaa innolla tätä pentuetta.  

Lakulla kävi tuossa loppuviikosta toinenkin morsian, ja parin kuivaharjoittelukerran jälkeen astutus onnistui oikein hyvin :) Tämän jälkeen sitten pidetään taukoa astutuspuuhista ja katsellaan vähän mitä jälkeläisistä tulee. Myöhemmin voi sitten antaa vielä sopiville nartuille, mutta tahdon tosiaan nähdä minkälaisia Lakun lapsista tulee ja odotella että niitä on kuvattu ja näin pois päin. Lakulla nyt ei kuitenkaan ole vielä neljääkään vuotta ikää, joten mahdollisia jalostusvuosia on (toivottavasti) vielä jäljellä monta. Eikä mulla nyt muutenkaan tavoittena ole täyttää maata Lakun jälkeläisillä...

Sitten niihin huonompiin uutisiin... Tiistaina metsälenkin jälkeen Dino meni lepäilemään kotona ja herättyään katselin että se ontuu vasenta takajalkaa. Keskiviikkoaamuksi sain ajan eläinlääkäriin Urjalaan, Toijalaan olisin mennyt kun siellä on kuvauslaitteet, mutta aikoja ei saanut siihen kohtaan. Urjalassa Jouko Jakala tutkaili jalkaa ja totesi että polvea taivutellessa kuuluu naksumista ja liikkuvuus on vähän omituinen. Saimme särkylääkettä ja kehotuksen mennä kuviin Toijalaan niin pian kuin vaan pääsee.

Soittelin Toijalan eläinlääkäriasemalle heti kotiin päästyämme ja onneksi järjestyi aika eilisillalle kuuden jälkeen. Mulla pyöri tietysti mielessä kaikki mahdolliset kauhukuvat katkenneista ristisiteistä osteokondroosiin ja nivelrikkoon ja patellaluksaatiosta puuttuviin lonkkamaljoihin. Lääkäri sanoi koeteltuaan polvea, että hän epäilee polven sivusiteen olevan vioittunut, koska polvi liikkuu sivusuunnassa liikaa ja tuntuu erittäin löysältä. Sitten otettiin kuvat.  Ja se odotteluaika oli ihan kamalaa, pelkäsin että sieltä tullaan sanomaan ettei koirasta ole eläjäksi noilla koivilla ja kannattaa jättää sinne pöydälle.

Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, kuvissa ei näkynyt mitään hälyyttävää. Ei ollut murtumia eikä merkkejä nivelmuutoksista. Lonkatkin näyttivät asiallisilta siltä osin kun niitä kuvissa näkyi. Jotain "höttöä" kuvassa näkyi patellan alla, mutta lääkäri epäili vahvasti että se on vain nestettä, jota on kertynyt sivusiteen vahingoittuessa. Melko suuri kivi vierähti sydämeltä siinä kohtaa... Ensi viikon keskiviikkona mennään kontrolliin ja sitten katsotaan mitä tehdään. Lääkärin mukaan sivuside ei ole revennyt ihan irtipoikki, se voi olla vain venähtänyt tai sitten todennäköisemmin osittain revennyt. Se saattaa kuroutua umpeen ihan itsestäänkin, jos näin ei käy niin sitten on edessä operointi. Toipumisennuste on kuulemma oikein hyvä, vaikka sitten jouduttaisiin leikkaamaan. Olen niin onnellinen ja helpottunut siitä, että siellä ei ollut mitään pysyvää vauriota ja nivelissä ei ollut mitään vikaa. Ja hyvissä ajoin kun hakeuduttiin hoitoon, niin luultavasti vältyttiin sen isommilta ongelmilta.

Nyt sitten vaan miettimään millä pitää puolivuotiaan tenavan rauhassa paikoillaan, hyppimättä ja remuamatta...