Elämä meillä on alkanut asettua uomiinsa. Laku ja Mandy tulevat hienosti toimeen keskenään, eilen illalla katselin hymyillen kun ne jaksoivat hammastella ja möyriä olohuoneen lattialla varmaan puoli tuntia. Vajaa viikko sitten, kun Mandy tuli, ne Lakun mielestä ainakin mahtuivat tuskin samaan huoneeseen.

Lenkkeilyt kahden koiran kanssa sujuvat jo ihan näppärästi, kun on muutaman kerran harjoitellut ja keksinyt mitenkä homma parhaiten toimii. Keväiset kurakelit ovat tietysti kaksin verroin mukavammat kahden koiran kanssa, mutta onneksi molemmat ovat tottuneet pesemiseen ja ottavat sen ihan lunkisti.

Odottelen innolla että kelit kuivuvat ja loputkin lumet sulavat, niin päästään tekemään koirille aitausta takapihalle. Eipähän tarvitsisi sitten pelätä, että kirmaavat tielle, jos jotain liian jännää tulee näköpiiriin. Suunnitelmissa olisi kehittää itse jonkinlaiset pujottelukepit ja ehkä hyppyestekin ja viritellä niitä kesällä sinne aitaukseen, saisi vähän uudenlaista treeniä ja päänvaivaa Lakulle ja Mandyllekin.