Tänään meillä oli sitten Dinon ensimmäinen käynti fysioteraputin luona. Ensiksi Kirsi Piispanen katsoi hieman kuinka Dino liikkuu ja seisoo ja sen jälkeen tutki lihaksia. Selän lihakset olivat melko jumissa, joten niitä hierottiin vähäisen. Kirsi oli positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin Dino varaa painoa operoidulle jalalle ja liikkeissäkään ei minkäänlaista keventämistä juuri näkynyt. Hieman Dino kiertää sitä jalkaa vielä ulospäin, mutta se kuulemma paranee hyvinkin sillä, kun jalan pieniä lihaksia aktivoidaan ja lihasten koordinaatio kehittyy.

Ensimmäisenä harjoituksena mentiin lyhyttä rataa jossa oli matalia puomeja, tarkoituksena saada Dino nostamaan jalkojaan puomien yli. Se sujui oikein hyvin ja yhtä hyvin meni vaikka laitettiin vähän korkeampiakin puomeja. Sitten kokeiltiin porrastelinettä, jota Dino kiipesi ylös ja alas muutamaan kertaan.

Dino pääsi koekaniiniksi fyssarin upouudelle isojen koirien tasapainolaudalle. Puisen laudan reunoilla oli "aita" rimoista estämässä koiran häippäämistä ja takasivun aidan sai nostettua pois jotta koira pääsee kehikon sisälle. Dinon kohdalla ei tarvinnut laittaa takasivua kiinni kun se oli laudan päällä, se näytti hyvin tyytyväiseltä oloonsa eikä yrittänytkään päästä pois. Fyssari keinutteli telinettä niin että Dinon täytyi hakea tasapainoa siinä. Viimeiseksi Dino meni vielä ilmatäytteisen patjan päälle seisomaan ja Kirsi nosteli sen jalkoja jotta saisi haettua tasapainoa myös pehmeällä alustalla.

Dinon käyttäytyminen oli enemmän kuin mallikelpoista, se ei hätkähtänyt yhtään omituisista vehkeistä ja oudoista alustoista mihin se laitettiin ja kun harjoitusten jälkeen tutkimme kalenteristä sopivia ajankohtia seuraaville käynneille, se vapaana ollessaan kiipesi oma-aloitteisesti vielä portaat ylös ja alas ja meni seisoskelemaan ilmapatjalle, odottaen että tulisiko lisää makupaloja

Viikon välein käymme nyt Kirsin luona yhteensä viisi kertaa ja sen jälkeen katsotaan missä mennään. Kotona saamme kuulemma jatkaa istu-seiso -harjoituksia ja liikuntaa samaan malliin, pikkuhiljaa kestoa pidentäen. Metsälenkit (narussa luonnollisesti) ovat kuulemma ehdottomasti parhaita mutta niissäkin maltti on valttia, ei liikaa kerralla.Metsässä Dino joutuu nostamaan jalkojaan ja käyttämään eri lihaksia ihan eri lailla kuin tasaisella maantiellä. Eilen käytiin itse asiassa Dinon kanssa ensimmäisen kerran marraskuun jälkeen metsässä ja ai että pojalla oli kivaa. Noin puolen tunnin lenkki ei tuntunut olevan yhtään liikaa, Dino jaksoi sen hyvin eikä keventänyt yhtään koko päivänä.

Lakun viimeisimmät lapsukaiset ovat jo avanneet silmänsä ja ottaneet ensimmäiset askeleensa! Kolme viikkoa tulee täyteen viikonloppuna ja ensi viikolla varmaankin menen jo katsomaan niitä!!!