Tänään lähdettiin totuttelemaan ihmisten ilmoilla olemista pitkästä aikaa. Ensin käytiin kaupunkilenkillä Toijalassa ja sieltä junalla Tampereelle ja takaisin. Tampereella mentiin emännän työpaikalle moikkaamaan työkavereita ja Laku sai rapsutuksia joka suunnalta.

Reissu meni hienosti joka suhteessa, enää ei tarvinnut vieraaseen paikkaan ja ihmisvilinään mennessä sinkoilla yhtä aikaa joka suuntaan. Tietysti uudet hajut kiinnostivat, mutta nätisti ja kiskomatta Laku malttoi kulkea. Junan ritiläportaat ja kolinat ja kuulutukset ja muut eivät hetkauttaneet yhtään, herra katseli tyytyväisenä ikkunasta maisemia ja nautti kun mukava konduktöörisetä kävi rapsuttelemassa ja juttelemassa.

Tampereen asemalla olikin vilskettä ja vilinää, mutta nätisti Laku käyttäytyi sielläkin.

On se onni ja ilo omistaa tuollainen koira, joka ei säiky mitään eikä ketään. Vieraatkin ihmiset tervehditään hännänheilutuksella ja oudot paikat, äänet tai vaikka erilaiset kulkualustat (liukkaat lattiat, ritiläportaat) eivät aiheuta minkäänlaista sen kummempaa reaktiota.