Onpas jäänyt kirjoittaminen vähiin viime aikoina, vaikka jos jonkinlaista juttua oli viime kuun aikana.

Huhtikuun alkupuolella käytiin Lakun kanssa näyttelyssä Kankaanpäässä. Tuloksena oli EH4, arvostelu alkoi että "Turkki ei näyttelykunnossa". Karvanlähtö oli juuri loppumaisillaan ja tuomari sai käteensä julmetun kokoisen karvatupon, kun tutki Lakun selkää...

Sitten käytiin siellä luonnetestissä. Loppupisteet +110. Ammunnasta laukausaltis, ekaan paukkuun ei reagoinut mitenkään, toista säpsähti ja kolmannen jälkeen oli selvästi levoton. Rauhoittui ja palautui kuitenkin nopeasti. Ikinä ei ole normaalielämässä ollut mitenkään ääniarka, saa paukuttaa vaikka kuinka eikä koira hätkähdäkään. Tuomari sanoi että kun koiran elämänasenne on että kaikki ihmiset on ihania ja elämä kaikinpuolin kivaa, niin jouduttuaan kerran elämässään uhatuksi se paineistui jonkin verran, mikä aiheutti sitten reagoinnin ampumiseenkin.

Luoksepäästävyys... No, tuomarit sanoivat että olisi pitänyt olla yksi pykälä lisää asteikossa, syliinpyrkivä.
Kepillä Laku leikki tuomarin kanssa vähän niinkuin näön vuoksi, mutta ei tosissaan. Se ei ollut yllätys, harvoin se munkaan kanssa leikkii taisteluleikkejä ihan kunnolla.

Kelkka ei hätkäyttänyt yhtään, Laku lähti menemään kelkkaa kohti kun se lähestyi ja heilutti häntäänsä... Haalaria nyt sentään säpsähti vähän, mutta jatkoi matkaansa ja uudestaan kun mentiin ohi niin ei reaktiota. Tynnyriä palasi katsomaan reippaasti, vaikka se oli vieritetty melkein takakintuille. Pimeässä huoneessa käytti nenäänsä, kierteli ja tutkiskeli kunnes löysi mamman peränurkasta.

Kun pusikosta tuli "hyökkääjä" Laku seisoi mun edessäni eikä väistänyt yhtään. Ei kyllä haukkunut tai murissutkaan, muttei väistänyt. Tuomari sanoi, että ilmeestä näki koiran miettivän että pitäisköhän tässä jotain tehdä ja että jos minä olisin vaikuttanut hätääntyneeltä, Laku olisi varmasti ruvennut puolustamaan tiiviimmin.
Seinässä kiinni ollessaan Laku ei ymmärtänyt yhtään mitä tuomari huitoi keppinsä kanssa. Hyväntahtoinen hölmö, ei se edes yrittänyt puolustaa itseänsä. Tuomari sanoi tulleensa aika lähelle ja uhanneensa suht kovasti, mutta Lakusta lähti irti vain "piip", joka kuulemma oli tulkittavissa että "mamma auta".

Tuomarien kommentit olivat ihania, J. Lankinen sanoi että hänelläkin on ollut berni aikoinaan ja tämmöisiä niiden hänen mielestään pitäisi ollakin. Kuulemma tosi hauska koira, ja arvelivat että sen kanssa ei tule varmasti tylsää. Ystävällinen, hyväluonteinen ja kiva rotunsa edustaja, oli loppupäätelmä. Ja sitähän se onkin.

Pisteet osa-alueittain

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäayshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuli käytyä myös match show'ssa Viialassa, kaunis ilma oli houkutellut paljon väkeä koirineen paikalle. Isoissa koirissa oli yli 40 koiraa, ja Laku oli loppujenviimeksi punaisten kolmas!  Mä olin iloisesti yllättynyt, tarkoitus kun oli ihan vaan mennä reenaamaan ilman mitään menestysodotuksia.

Mitäs muuta... Ollaan käyty Haliberneilemässä ja harjoiteltu vetämistä, naapurin isäntä teki Lakulle upeat vetokärryt ja nyt saatiin aisat niihin kiinni ja päästiin harjoittelemaan. Häntä heiluen Laku veti kärryänsä, täytyy tässä kelien parantuessa lainata naapuruston lapsia koekaniineiksi kyytiin.

Kesäksi olen ilmoittanut Lakun muutamaan näyttelyyn, ensimmäisenä vuorossa on Mynämäki ensi viikonloppuna.

Niin, ja sitten Lakusta on tulossa uudemman kerran isä! Mutta siitä aiheesta enemmän myöhemmin