Eilen illalla oltiin taas koirakoulussa. Tämä toko-koulutus on tehnyt oikein hyvää meille molemmille. Minä olen motivoitunut taas enemmän harjoittelemaan tuon koiran kanssa ja Laku on selvästi rauhoittunut ja malttaa keskittyä tekemään yhdessä, muista koirista huolimatta. Luottamukseni koiraan ja sen toimimiseen on kasvanut näiden asioiden myötä, ja siitä tulee semmoinen positiivinen noidankehä. Luotan enemmän koiraan, olen itse rentoutuneempi treenatessa ja se rauhoittaa myös koiraa ja molemmilla on kivaa, ja se taas motivoi treenaamaan enemmän ja näin pois päin. :)

Paikallamakuuharjoitukset onnistuivat loistavasti eilenkin, kaikenlaisista häiriöistä huolimatta. Luoksepäästävyyttä treenattiin, ja ensimmäisen kerran meidän "rakastan-kaikkia-tahdon-kiivetä-syliin" pysyi paikallaan peppu tiiviisti maassa mun vieressäni, kun sitä tultiin katsomaan ja kopeloimaan, jeii!!!  Kolmas suuri ilonaihe oli, kun tehtiin kontaktiharjoitusta pujottelemalla rivissä seisovien muiden kurssilaisten ympäri. Hyvin nätisti Laku kulki mun vierelläni, tosin nakki kuonon edessä lähes koko ajan, mutta kuitenkin. Minä (ja nakki) oltiin kiinnostavampia kuin ne muut koirat ja ihmiset. Se on iso asia, kun ajattelee minkälainen Laku on ollut. We have come a long way, ja suunta on vaan ylöspäin =)

Torstaina meille tulee koirahieroja käymään. Mielenkiintoista nähdä mitenkä se homma toimii, kuulla asiantuntijan mielipide koiran kunnossa ja ehkä saada itsekin vinkkejä koiran lihaksiston kunnossapitoon.