Täytyy vielä jatkaa lisää tälle päivälle. Eniten arvelutti kahden koiran taloudessa se, kuinka selviydyn lenkittämisistä, Lakulla kun tuo itsehillintäpuoli on varsinkin ulkoillessa ollut välillä vähän heikko. Eilen lyhyehkö "koelenkki" ja tämän aamun aamupissitys sujuivat kohtuuhyvin, joten uskaltauduin lähtemään vähän pitemmälle tänään.

En tiedä onko se maaginen kahden vuoden ikä iskenyt päälle yhdessä yössä ja tehnyt Lakusta fiksun berniherran, vai liekö syy tuossa kauniissa bernineidossa. Mutta nytpä ei ollut tietoakaan kiskomisesta, sinkoilusta ja älyttömistä hepuleista.

Nyt on näköjään hyväksytty sekin asia, että Mandy majailee täällä. Lenkillä kuljettiin rinta rinnan ja nuuskittiin samoja posteja. Lenkin jälkeen päästin lapsukaiset takapihalle irti ja siellä ne uskaltautuivat jo leikkimäänkin yhdessä.