Dino ei enää ole ihan pieni poika. Ikää 15 viikkoa ja painoa ties kuinka paljon... Maanantaina mennään toisille rokotuksille, kauhistuttaa vähän että mitä mahtaa vaaka näyttää ell-asemalla. Koipiakin se on jo kasvattanut aika lailla, ja alkaa näyttää vähän hassulta :D Vähän aikaa sitten sillä oli iso pää ja lyhyet jalat, nyt sillä on pitkät jalat, lyhyt kaula ja pieni pää...

Eilen käytiin koirakoulussa ja ihmettelin taas kuinka Dino jaksaa keskittyä treenaamaan niin upeasti ja pitää hienoa kontaktia. Jos kädetön emäntä olisi oppinut jotain ensimmäisen koiran kanssa tehdyistä virheistä, niin tämän kanssa voitaisiin ehkä päästä joskus sinne tokokisoihin asti...

Eilen illalla mietin, miten olisi Lakun kanssa sujunut, jos se olisi ihan pikkupentuna tullut meille. En tiedä olisiko siinä sitten eroa ollut, mitenkään tavoitteellisesti en alunperin lähtenyt sen kanssa treenaamaan, kunhan omaksi huvikseni. Sitten kun oli opettanut liikkeitä vähän sinnepäin, niin aikaa on kulunut niiden korjailuun. Ja Lakun motivointi ja motivaation ylläpitäminen on aina ollut suht haastavaa. Makkara on useimmiten hyvä houkutin, mutta jos ei tipu makkaraa niin ei tehdä hommiakaan... Leluilla leikkimisestä se ei pentuiän jälkeen ole jaksanut juuri innostua, pehmoleluja retuuttaa silloin tällöin mutta aika laiskasti niitäkin ja taistelutahtoa ei ole nimeksikään. Dinolla saattaa riittää moottoria vähän paremmin, kärsivällisyyttä tuntuu tosiaan olevan enemmän ja se jaksaa kiskoa leluja ja housunpunttia ja ties mitä vaikka kuinka. :)

Laku antoi kyllä hienon tyylinäytteen kaukokäskyistä eilen. Illalla harjoitutin Dinolla vielä pari istumista ja maahanmenoa. Laku seisoi mun selkäni takana ja tarkkaili mitä touhutaan. Kun käskin Dinon istumaan, Laku istui. Kun käskin Dinon maahan, Laku veti maihin niin nopeasti, etten ehkä ole ikinä nähnyt sen tekevän. Sitten mun oli pakko antaa loput frolicit kädestä Lakulle, kun toinen totteli niin hienosti :D