Näin pitkälle ollaan päästy jo tätä vuotta, marraskuun ensimmäiseen päivään. Kolmisen viikkoa olisi meidän häihin enää, IIIIIKS!!!!

Kelit on olleet inhottavan märät ja kuraiset, joten suosiolla ollaan viime aikoina käyty lenkkeilemässä metsässä. Koiratkaan ei pistä yhtään pahakseen, Lakun lempipuuhaa on kirmailla pitkin metsiä ja Dino näyttää olevan samaa maata. Keskiviikkona mennään Dinon kanssa koirakouluun, tekee ihan hyvää taatusti näin murkkuiän kynnyksellä käydä jatkamassa treenailua.

Fyysisesti Dino kasvaa niin että kohina käy, tällä hetkellä se on pelkkää pitkää koipea koko penikka. Hampaat on aika pitkälti vaihtuneet, ensimmäinen kulmurikin tippui jo pois. Ja pentuvillaa irtoaa kassikaupalla päivittäin. Että karvaton, harvahampainen ja pitkäkinttuinen otus asustaa meillä. Sen aiemmin niin upeat takakulmauksetkin on kadonneet jonnekin, eturinta on matala ja etuliikkeet siitä johtuen älyttömän leveät ja takaliikkeet sitten vastavuoroisesti aika lailla ahtaat. Ja 27.11. olis meidän ensimmäinen pentunäyttely... Saa nähdä tuleeko tosta koirannäköinen siihen mennessä vai nauretaanko meidät kehästä.

Lakun 2. pentueen kasvattaja soitteli tuossa iltapäivällä, heillä oli ollut pentutapaaminen ja kolme neljästä pennusta oli ollut käymässä. Kuulemma omistajat ovat kaikki oikein tyytyväisiä lapsukaisiinsa ja pennut ovat olleet terveenä.

Seuraavia Lakun jälkeläisiä yritetään sitten pistää alulle huomenissa, kun Opera-neito tulee aamupäivällä kyläilemään. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja pentuja tulisi!