Meillä on vappu sujunut hyvin rauhallisissa merkeissä, kun mulle osui työvuoro vapunpäiväksi ja isäntä lupautui päivystämään.

Lakun kanssa vietettiin eilen vappuaattoa mejä-kurssilla Narvassa. Aluksi käytiin kouluttajan kanssa läpi teoriaa, jäljen tekemistä, mejä-sääntöjä, kokeiden kulkua ja näin pois päin. Hyvin kattava tietopaketti saatiin aiheesta ja kouluttaja kertoili omakohtaisia kokemuksiaan ja antoi hyviä neuvoja sekä harjoitteluun että kokeisiin.

Teoriaosuuden jälkeen lähdettiin pienissä ryhmissä tekemään jälkiä metsään. Kurssille osallistui viisi koirakkoa ja jokaiselle tehtiin tietysti oma jälki. Kouluttaja oli pari jälkeä tehnyt jo valmiiksi, ettei kulu niin paljon aikaa niiden tekemiseen, mutta päästiinpä näkemään siinä myös kuinka ne ihan oikeasti sinne maastoon tehdään.

Sen jälkeen sitten mentiin kukin vuorollaan ajamaan jälkeä. Alkumakuulla Laku nuuski kiinnostuneena verta ja lähti nokkansa johdattamana ihan oikeaan suuntaan. Parin metrin hienon ajon jälkeen se pysähtyi ja jäi katselemaan taakseen, ikään kuin kysyen multa että mitähän mun nyt oikein pitäisi tehdä. Kouluttaja sanoi että kannattaa antaa sen työskennellä itsenäisesti, josko se hokaisi jäljen uudestaan. Pian Laku palasi jäljelle ja taas mentiin reippaasti eteenpäin. Toisenkin kerran se vähän haahuili ja ihmetteli ja mun piti palauttaa se uudelleen jäljelle. Loppujälki mentiinkin sitten hienosti ja sieltä se löytyi se hirvensorkka jäljen päästä!

Oli tosi mielenkiintoinen päivä ja kiva oli katsella kuinka oma koira toimii tuommoisessa hommassa. Lakun ei-niin-hyvän keskittymiskyvyn tuntien mietin etukäteen että mahtaako se alkaa etsiä ja haistella siellä metsässä ihan kaikkea muuta kuin sitä verijälkeä, mutta toisin kävi! Laku työskenteli reippaasti ja keskittyneesti ja seurasi jälkeä hyvin. Kouluttaja sanoi että jos aletaan treenailemaan itseksemme, niin kannattaa alkuun näyttää Lakulle hyvin selkeästi että tuossa on jälki ja sitä seurataan. Intoa sillä oli jäljen ajamiseen, mutta kun oli uusi juttu niin se tosiaan pysähtyi pari kertaa ihmettelemään että mitähän mun pitikään nyt tehdä.

Nyt sitten vaan ostamaan kaupasta pullo verta ja sieni ja metsään jälkiä tekemään! Kovasti Laku tuntui tykkäävän ja kotiin päästyä makasi reporankana koko loppupäivän. Jaksoi sentään nousta syömään ja iltapissalle...

Dinolla oli mielenkiintoista puuhaa ja tarkkailtavaa ihan kotioloissa. Juha kaatoi naapurin isäntien kanssa meidän pihalta pari puuta ja kakarasta oli jännää kun moottorisahat surisi ja pihassa ramppasi ihmisiä ja mönkijää ja ties mitä. Sitten kun menin keräilemään risuja takapihalta, Dino tietysti halusi kiskoa ja taistella joka ainoasta kepistä minkä käteeni poimin...

Keskiviikkona meillä oli Dinon toinen fysioterapeuttikäynti. Fyssari oli ihmeissään siitä, kuinka hyvin Dinon jalan asento on korjaantunut viikossa. Vähän se sillä keventää vielä välillä, mutta sekä liikkeessä että seistessä varpaat osoittaa nätisti eteenpäin eikä jalka käänny kintereestä sivulle. Lisäksi kinner oli kuulemma paljon jäntevämmän näköinen ja tuntuinen kuin viime viikolla. Fyssarikäynnin jälkeisenä päivänä Dino näytti keventävän enemmän kuin taas pitkään aikaan, mutta se johtunee siitä että jalka rasittuu eri lailla ja eri lihakset joutuvat töihin, kun jalan asento on korjaantunut.